"Home is behind, the world ahead,
And there are many paths to tread
Through shadows to the edge of night,
Until the stars are all alight.
Then world behind and home ahead,
We'll wander back to home and bed"
- A Walking Song (Lord of the Rings)
Ehkä saisin vihdoinkin kahden viikon ja kolmen päivän täällä olon tai koeajan loppumisen kunniaksi aloitettua tämän blogin.
Ensinnäkin suunnitelmiini ei kuulunut pitää välivuotta, vaan olin ajatellut lähteä samantien opiskelemaan (olettaen, että olisin päässyt sisään) maantiedettä tai biologiaa. No yo-kokeiden valmennustilaisuusviikolla heräsin aamulla siskolta tulleeseen viestiin, jossa selitettiin siitä miten siskon miehen serkku etsii au pairia Sveitsiin. En tainnut kunnolla edes unenpöpperössä ajatella asiaa ennen kuin vastasin, että kiinnostaa ja pyysin siskoa antamaan perheelle yhteystietoni.
Tänne lähteminen jotenkin vain tapahtua. Vastailin perheen sähköposteihin kirjoitusten aiheuttaman stressin lomassa ja heti kirjoitusten loputtua tapasinkin perheen. Siinä vaiheessa taisin ensimmäistä kertaa ymmärtää, että tää on iso päätös. Silti en olisi enää edes kehdannut sanoa ei. Tavallaan ajattelin lähtöä paljon, sitä miten tulisin pärjäämään täällä ja miten kaikkia tulee ikävä. Toisaalta en ehtinyt edes kunnolla tajuta, että lähden ennen kuin jo nousin lentokoneesta ja huomasin olevani Genevessä. Nyt sitten vietän päiväni juoksemalla leikkipuistossa kaksivuotiaan Alicen perässä tai vaihtoehtoisesti istumalla olohuoneen lattialla legojen keskellä peläten, että sohvan alta ilmestyy hämähäkkejä.
Vaikka en ikinä edes tuntunut tekevän kunnolla sitä lähtöpäätöstä niin en kadu tänne tuloa. Tietenkin niitäkin hetkiä on ollut, kun olisin vain halunnut varata lentoliput ja lähteä samantien takaisin kotiin. No taidan kuitenkin tyytyä siihen, että tulen takaisin vasta joululomalla.
Olen kiitollinen niistä kaikista kannustavista ja rohkaisevista sanoista (ja pienestä painostuksestakin) ja muistan myös ne ei niin kannustavat muistutukset vaihtarikiloista (niitä odotellessa, täällä on muuten hyvää suklaata) ja siitä, että olen täällä aluksi ihan yksin (väärin meni, täällä on tää upea perhe).
Okei, te jotka pyysitte tai te jotka päädytte lukemaan tätä blogia. Onko jotain toiveita siitä millaisia postauksia haluaisitte? Voin yrittää olla kiltti ja ottaa ne toiveet huomioon.
Ja kyllä alun lainauksella on muutakin merkitystä kuin selittää, mistä blogin nimi tuli. Ehkä fiksuimmat älyävät sen kertomattakin. Olen laiska ja annan teidän miettiä sitä merkitystä itse. Ja sillä nimellä tosiaankin on se suurempikin merkitys, kun vain Sormusten herrat, Edge of the Night, Tolkien, A Walking Song jne.....
Vielä se pieni varoitus, että en usko kirjoittavani tätä kovin säännöllisesti. Saatte postauksia silloin tällöin jos tapahtuu jotain kirjoittamisen arvoista tai satun saamaan inspiksen. Olettaen tietenkin, että jaksan edes kirjoittaa, mutta huomautelkaa ihan vapaasti, jos unohdan tämän liian pitkäksi aikaa.
- A Walking Song (Lord of the Rings)
Ehkä saisin vihdoinkin kahden viikon ja kolmen päivän täällä olon tai koeajan loppumisen kunniaksi aloitettua tämän blogin.
Ensinnäkin suunnitelmiini ei kuulunut pitää välivuotta, vaan olin ajatellut lähteä samantien opiskelemaan (olettaen, että olisin päässyt sisään) maantiedettä tai biologiaa. No yo-kokeiden valmennustilaisuusviikolla heräsin aamulla siskolta tulleeseen viestiin, jossa selitettiin siitä miten siskon miehen serkku etsii au pairia Sveitsiin. En tainnut kunnolla edes unenpöpperössä ajatella asiaa ennen kuin vastasin, että kiinnostaa ja pyysin siskoa antamaan perheelle yhteystietoni.
Tänne lähteminen jotenkin vain tapahtua. Vastailin perheen sähköposteihin kirjoitusten aiheuttaman stressin lomassa ja heti kirjoitusten loputtua tapasinkin perheen. Siinä vaiheessa taisin ensimmäistä kertaa ymmärtää, että tää on iso päätös. Silti en olisi enää edes kehdannut sanoa ei. Tavallaan ajattelin lähtöä paljon, sitä miten tulisin pärjäämään täällä ja miten kaikkia tulee ikävä. Toisaalta en ehtinyt edes kunnolla tajuta, että lähden ennen kuin jo nousin lentokoneesta ja huomasin olevani Genevessä. Nyt sitten vietän päiväni juoksemalla leikkipuistossa kaksivuotiaan Alicen perässä tai vaihtoehtoisesti istumalla olohuoneen lattialla legojen keskellä peläten, että sohvan alta ilmestyy hämähäkkejä.
Vaikka en ikinä edes tuntunut tekevän kunnolla sitä lähtöpäätöstä niin en kadu tänne tuloa. Tietenkin niitäkin hetkiä on ollut, kun olisin vain halunnut varata lentoliput ja lähteä samantien takaisin kotiin. No taidan kuitenkin tyytyä siihen, että tulen takaisin vasta joululomalla.
Olen kiitollinen niistä kaikista kannustavista ja rohkaisevista sanoista (ja pienestä painostuksestakin) ja muistan myös ne ei niin kannustavat muistutukset vaihtarikiloista (niitä odotellessa, täällä on muuten hyvää suklaata) ja siitä, että olen täällä aluksi ihan yksin (väärin meni, täällä on tää upea perhe).
Okei, te jotka pyysitte tai te jotka päädytte lukemaan tätä blogia. Onko jotain toiveita siitä millaisia postauksia haluaisitte? Voin yrittää olla kiltti ja ottaa ne toiveet huomioon.
Ja kyllä alun lainauksella on muutakin merkitystä kuin selittää, mistä blogin nimi tuli. Ehkä fiksuimmat älyävät sen kertomattakin. Olen laiska ja annan teidän miettiä sitä merkitystä itse. Ja sillä nimellä tosiaankin on se suurempikin merkitys, kun vain Sormusten herrat, Edge of the Night, Tolkien, A Walking Song jne.....
Vielä se pieni varoitus, että en usko kirjoittavani tätä kovin säännöllisesti. Saatte postauksia silloin tällöin jos tapahtuu jotain kirjoittamisen arvoista tai satun saamaan inspiksen. Olettaen tietenkin, että jaksan edes kirjoittaa, mutta huomautelkaa ihan vapaasti, jos unohdan tämän liian pitkäksi aikaa.
No niin, vihdoin :)) Olin jo melkein varma, ettet edes kerkee alottaan tätä ennenkö tuut kotiin. ;)
VastaaPoistaOon kuitenkin ilonen sun puolesta ja siitä, että kaikki on menny hyvin. Totta kai tollanen lähtö on iso päätös ja muutos, ja vie aikansa tottua siihen. Onks se muka joku ihme, että välillä on niitä hetkiä, kun haluis vaan takasin kotiin, mieluiten nyt heti paikalla. Kuitenkin, sitten kun sä tuut kotiin, sä oot ilonen ja ylpee siitä, että jaksoit olla siellä, sait uusia kokemuksia uudessa maassa ja ties vaikka sieltä löytyy jotain muutakin :) Välillä on hyvä olla poissa kotoo, vaikka tuntuu että sinne haluis heti takasin.
Nyt kuitenkin kun me ollaan "aikuisia" (lue: täysikäisiä) niin meijän täytyy kokeilla asioita. Mitä me muuten mummoina kiikkutuolissa kerrotaan meijän lapsenlapsille villistä nuoruudesta? Että me ei yksinkertasesti tehty yhtään mitään, koska niin ei tarttenu ottaa riskejä.. Mä en ainakaan haluu. Kokeilla täytyy ja riskejä on pakko ottaa, koska sitten tapahtu mitä tahansa, sä tiedät selviiväs siitä. :) Risk everything - koska muuten sä et koskaan tiedä oliks se sen arvosta :)
Rakastan sua Viketin!! <3
Hei joo, tuli vähän näin jäljessä mieleen, että onks sulla siellä kameraa mukana tai mtn sellasta? :) Ku aattelin et olis kiva jos kuvailisit jotain ympäristöö siellä tai jotain, niin sais vähän käsityksen siitä millasessa paikassa sää oikein asustelet :)
PoistaMäkin olin siitä aika varma :D Tiiän, että tää tulee olemaan hieno kokemus, vaikka välillä kaipaankin Suomea. En oikeen osaa sanoa sulle mitään kovin järkevää, mutta oot ihan oikeessa.
PoistaJoo mulla on täällä kamera mukana ja oon jopa jaksanut siirtää koneelle kuvia. Olin vaan laiskimus enkä jaksanut lisätä niitä tohon postaukseen. Ehkä ensi kerralla sitten.
Mäkin sua! <3
Onpa kiva kun aloitit blogin! :) Hauska lukea sun ajatuksia ja kuulumisia! Ja sulle varmasti helpompi kirjoitella kaikille näin kerralla kun jokaiselle yksitellen jotakuinkin samat jutut.
VastaaPoistaHaleja meiltä kaikilta!
Terkuin, isosiskolisko (se pienempi)
Oon vieläkin vähän ihmeissäni, että sain tän aikaiseksi! Totta tuleehan tää olemaan mulle helpompaa, kun nyt ei ehkä tarvitse toistaa samoja asioita kymmeniä kertoja ja tekin saatte siinä samalla kuvia täältä.
PoistaHaleja sinnekin! Suukkoja myös :)
Mahtavaa! Ja kirjoita ihmeessä myös pienistä asioista koska 1) olet hyvä kirjoittamaan 2) kun tätä luki tuli olo että oot lähellä 3) sitten kiikkustuolissa ei välttämättä kaikkea muista, niin sitten voi lukea mitä on ajatellut. Terkkuja meiltä kaikilta ja halaus! T. Isosiskolisko (se isompi)
VastaaPoistaVoi kiitos! Yritän kirjoittaa.
PoistaHaleja teille kaikille! On ikävä.
<3:llä pikkusiskolisko (se pienin)